Yötön yö ja kaamos

Suomessa, ja etenkin Lapissa, saamme nauttia taianomaisista yöttömistä öistä kesäkuukausina, kun taas talvikuukausina aurinko laskee horisontin taakse pysyäkseen siellä. Kääntöpiirien ja napapiirien välisellä alueella ero kesän ja talven valaistuksessa ja lämpösäteilyssä on huomattava. Näillä alueilla, kuten Keski-Euroopassa ja Suomessa, on neljä vuodenaikaa. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, kalottialueella, on pitkä auringoton kaamosaika ja yhtä pitkä yöttömän yön jakso kesällä. Sama pätee toki eteläisen napapiirin eteläpuolella, mutta vuodenajat siellä ovat päinvastaiset: pohjoisen talvella siellä on kesä.

Kuitenkin, jos lasketaan koko vuoden valoisat tunnit yhteen, navat ja päiväntasaaja saavat juuri yhtä monta tuntia auringon säteilyä: ero on vain säteilyn tulokulmassa ja valoisan ajan jakautumisessa. Päiväntasaajalla säteily tulee kohtisuoraan ja joka vuorokaudesta puolet on pimeää, kun taas navoilla säteily tulee viistosti ja puoli vuotta kerralla on pimeää, puoli vuotta valoisaa. Valaistuksen mukaan maapallo jaetaan kolmeen valaistusvyöhykkeeseen, joita ovat päiväntasaajan ympärillä tropiikki, napapiirien ja kääntöpiirien välillä keskileveyksien alueet ja napapiirien ja napojen välillä kalotti. Osittain Suomen Lappi kuuluu kalottivyöhykkeesseen.

Kaamosaika

Suomessa me tunnemme kaamoksen sinä pimeänä ajanjaksona, kun kotoa liikkuminen ei paljon huvita, väsyttää ja masentaa. Tieteellisesti tätä pimeyden aikaa kutsutaan polaariyöksi eli kaamokseksi – se on vuotuinen ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla. Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika.Suomen pohjoisimmassa pisteessä kaamos kestää jopa noin 51 vuorokautta. Ympäristön muodot myös vaikuttavat pimeän ajan kestoon ja esimerkiksi Ylläksellä Äkäslompolossa kaamos kestää lähes yhtä pitkään kuin Suomen pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella, koska Äkäslompoloa ympäröivät tunturit. Sanan kaamos alkuperä on saamen kielessä, sillä pohjoissaameksi pimeyden aikaa kutsutaan skábmaksi. Vaikka kaamos saatetaan nähdä usein hyvin negatiivisena asiana, tarjoaa se myös paljon elämyksiä. Pohjoisessa kaamos ei ole pimeää, vaan maassa loistava lumi ja taivaalla roihuavat revontulet tuovat valoa luontoon. Silti jopa kolmannes suomalaisista kärsii jossain määrin pimeydestä. Lievimmillään se on kaamosväsymystä, mutta pahimmillaan se aiheuttaa masennusta. Oireet on tunnettu jo kauan ja se on ollut tunnustettu sairaus jo noin 30 vuotta. Laajentuneessa mielessä kaamokseksi kutsutaan nykyisin myös pimeää syys- ja talvikautta sielläkin, missä aurinko on lyhyen aikaa vuorokaudesta horisontin yläpuolella. Sanan käyttö on siis niin laajentunutta, että unohdetaan sen tarkka ja virallinen merkitys. Moni hakee apua väsymykseen kirkasvalolampuista, mutta tärkeintä on kaamokseen oikein asennoituminen. Kuvittele itsesi kääriytymässä lämpimään vilttiin kotisohvallasi, kädessäsi on viinilasi, huone on täytetty kynttilänvalolla ja luet lempikirjaasi. Mihinkään ei ole kiire, nautit ja olet vain. Itselleen täytyy olla armollisempi – et voi olettaa, että mielesi ja vartalosi toimisi samalla tavalla kuin heinäkuun helteillä. Kaamoksesta voi siis nauttia ja kun sen oikein oivaltaa, voi siitä rehellisesti sanottuna tykätäkin.

Kesän yöttömät yöt

Kaamoksen vastakohta on keskiyön aurinko (tunnetaan myös nimellä yötön yö ja polaaripäivä), jonka aikana aurinko ei laske horisontin alapuolelle vuorokauden aikana. Ilmiö on sitä pidempi, mitä lähempänä napa-alueita on. Esimerkiksi Suomen Nuorgamissa, joka on Suomen pohjoisin kohta, kestää yötön yö 74 päivää. Ilmiö johtuu maapallon pyörimisakselin kaltevuudesta suhteessa sen kiertorataan.Turisteille etenkin yöttömät yöt ovat jotain ennennäkemätöntä, jota halutaan tulla kokemaan Suomeen. Meille suomalaisille ne ovat ikoninen osa suomalaista kesää ja se saa meidät tuntemaan kesämme omanlaiseksi, nimenomaan Suomen kesäksi.

Kesän yöttömät yöt

 

Saatat myös pitää