Lapin sota

Lapin sota käytiin vuosina 1944-1945 toisen maailmansodan yhteydessä. Kun jatkosota tuli loppuunsa ja Neuvostoliitto, Britannia ja Suomi solmivat Moskovan välirauhan, oli yksi ehdoista saksalaisten joukkojen riisuminen aseista, mikä lopulta johti Lapin sotaan. Lapin sodassa on erityistä katkeruutta, sillä eivät suomalaisetkaan aluksi halunneet ajaa vanhaa aseveljeään pois, vaan joutuivat sen tekemään Neuvostoliiton painostuksesta. Kun saksalaiset eivät kuitenkaan suostuneet lähtemään vapaaehtoisesti, alkoi Saksan ja Suomen välinen Lapin sota.

Sodan luonne

Sotaa käytiin aluksi sopuisasti ja kumpikin osapuoli vältteli taistelua ja sen aloittamista. Neuvostoliitto ei ollut iloinen nenänsä edessä käydystä valesodasta, vaan vaati Suomelta todellisia sotatoimia Saksaa vastaan. Neuvostoliitto antoi määräajan, mihin mennessä Suomen oli aloitettava oikea sota. Sota käytiin lopulta aikavälillä 15.9.1944-27.4.1945. Lapin sodassa lähestulkoon koko Lappi poltettiin maantasalle – suunnitelmat poltetun maan taktiikasta tehtiin jo vuoden 1943 puolella. Alunperin nämä suunnitelmat oli tosin kohdattu suoraan puna-armeijaa ja venäläisiä vastaan. Tämä johtui siitä, että saksalaiset pelkäsivät venäläisten hyökkäävän Lappiin, ja jatkavan sen läpi Ruotsin ja Norjan puolelle jättäen 200 000 saksalaista sotilasta loukkuun Lappiin. Kun saksalaiset kokivat suomalaisten pettäneen heidän, he alkoivat toteuttaa poltetun maan taktiikkaa Lapin sodassa. Saksalaisille annettiin tuhoamiskäskyt, joka tarkoitti, että kaikki asutus Napapiiriltä pohjoiseen tuli tuhota käyttökelvottomaksi. Kostonhaluisesta sotimisesta kertoo erityisesti Muonion taistelut. Siellä saksalaiset kirjoittivat Muonin kylttiin Muonio sanan ylle tekstin “Tässä oli”. Saksalaiset naulasivat samaiseen kylttiin myös suomalaisia kunniamerkkejä halveksunnan merkiksi. Tällainen sodankäynti ei mennyt normaalin sodankäynnin piikkiin edes saksalaisilla noina aikoina. Ilmassa oli selkeästi koston halua. Rovaniemi poltettiin maantasalle ja siitä aloitettiin Lapin perusteellinen ja järjestelmällinen polttaminen. Rovaniemeä saksalaisilla ei ollut tarkoitus polttaa täysin, vaan ainoastaan merkittävät julkiset rakennukset ja heidän omat parakit. Homma karkasi kuitenkin käsistä, kun ammusjuna räjähti asemalla ja puiset rakennukset paloivat odotettua paljon nopeammin. Saksalaisten asiakirjatkin kertovat tapahtuneesta hyvin yksityiskohtaisesti.

Saksalais-suomalaiset suhteet

Suomessa vuosien ajan kestäneen oleskelunsa aikana saksalaissotilaat loivat yhteyksiä ja suhteita suomalaisten siviilien kanssa, jopa avioliittoja solmittiin. Saksalaisjoukkojen lähtiessä noin tuhat suomalaista naista lähti saksalaisjoukkojen matkaan näiden perääntyessä Norjaan. Osa heistä työskenteli saksalaisjoukkojen huollossa ja halusi pois maasta pelätessään neuvostomiehitystä. Suuri osa naisista seurasi saksalaisia miesystäviään, joihin he olivat tutustuneet jatkosodan aikana. Joiltain naisilta Suomeen jäi jopa aviomies ja lapsia.Aviottomien saksalaismorsianten tilanne taas oli joukkojen lähdettyä huono, sillä osalla heistä oli lapsikin saksalaissotilaan kanssa. Sodanjälkeisessä Suomessa näillä yksinhuoltajilla ja aviottomilla lapsilla oli vaikeaa: naiset vaikenivat asiasta ja lapsia pilkattiin.

Lapin jälleenrakennus

Saksalaiset asensivat Lappiin runsaat miinoitteet, jotka tuli yrittää raivata pois saksalaisten peräännyttyä maasta. Aluksi raivaus pyrittiin suorittamaan armeijan vakinaisen väen pioneerikunnan voimin. Vuonna 1945 perustettiin erilinen Pohjois-Suomen miinanraivausorganisaatio, johon palkattiin siviiliväestöä. Enimmillään henkilöstöä oli 1500 raivaajaa. Organisaatio toimi aina vuoteen 1952 asti. Raivaus suoritettiin käsin miinaharavalla ja piikkitutkaimella. Suojavarustus oli puutteellista ja työn alkuvaihe vaatikin suuret tappiot: henkensä menetti yhteensä 72 ja 141 raivaajaa haavoittui ja noin 600 varusmiesraivaajasta menehtyi 28 ja haavoittui 43. Vuoteen 1973 mennessä Lapista oli raivattu yli 800 000 ammusta, noin 70 000 miinaa ja 400 000 muuta räjähdettä. Yksittäisiä räjähteitä löytyy yhä edelleen yli 70 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Sodan jälkeen yli 100 000 lappilaista pakolaista palasi takaisin kotiseudulleen. Hyvin moni menetti sodassa kaiken. Jälleenrakentaminen oli mittavaa ja uusia rakennuksia rakennettiin yli 20 000. Asuntotilanne oli kuitenkin pitkään vaikea, sillä rakennusmateriaaleista oli iso pula. Merkittävästi jälleenrakennuksessa auttoi kansainvälinen avustusjärjestö UNRRA, United Nations Relief and Rehabilitation Administration, joka jakoi muun muassa lääkkeitä, taloustarvikkeita ja tekstiilejä.

Lapin sota

Saatat myös pitää