Kansalliseläimemme karhu

Karhu, latinalaiselta nimeltään ursus arctos on Euroopan suurin petoeläin. Meille suomalaisille se tarkoittaa paljon muutakin kuin sitä, sillä se on meille sekä ihailtu että kunnioitettu kansalliseläimemme. Eläimessä ihmetyttää sen tapa vetäytyä syksyllä talviunille ja herätä jälleen keväällä lumien sulaessa ja lintujen laulaessa. Suurempi ihmettelyn aihe on karhun kyky synnyttää poikasensa talvipakkasilla – vararavinnon turvin se ruokkii poikasensa ja kevään tullen pesästä saattaakin kömpiä 5 karhua vain yhden sijasta.

Kiehtonut kautta aikojen

Karhua on kunnioitettu suurien voimiensa ja ihmismäisen ulkonäkönsä vuoksi – muinaissuomalaisille se on ollut pelätty sekä pyhä ja arvostettu eläin. Karhun tärkeästä asemasta suomalaisille kertoo se, että kielessämme on yli kaksisataa erilaista nimitystä sille ja esimerkiksi muinaissuomalaiset määrittivät koko kalenterivuotensa karhun syntymän ja kuoleman kierron mukaan. Kevättalvella koitti tärkeä tapahtuma – karhun herääminen talviunilta. Kierto huipentui karhun rituaaliseen kaatoon ja peijasiin. Syy siihen, miksi karhua usein verrataan ihmiseen, on se, että molemmilla ihmisellä sekä karhulla on paljon yhteisiä piirteitä. Ihmisen tavoin karhu astuu kannallaan ja kävelytyyleissä on paljon yhtäläisyyksiä. Karhun pyöreä jalanjälki varpaineen on kuin isokokoisen vauvan jättämä. Niin ihminen kuin karhukin ovat sekasyöjiä, tosin ainoastaan karhun suolisto kestää myös pilaantunutta lihaa ja raatoja. Muutoin molemmille maittaakin marjat, sienet, kala ja lihakin! Lisäksi karhun pyöreät kasvot ja ilmeikkäät ja tuijottavat silmät muistuttavat paljon ihmisen kasvoja, pelottavan paljon. Kun kristinusko levisi Suomeen 1300-luvulla, karhunpalvontaa alettiin pitää pakanallisuuden ilmentymänä ja karhu joutui kärsimään uskonnollisista puhdistuksista siinä missä saamelaisten noitarummutkin! Nykyisin Suomessa elää tuhatkunta karhua – määrää on hankala sanoa, sillä karhut liikkuvat paljon rajan yli esimerkiksi Venäjän puolelle. Tuhatkunta karhua on selvästi vähemmän kuin Ruotsissa, mutta kuitenkin enemmän kuin Virossa ja Norjassa. Euroopassa on enemmän karhuja kuin Suomessa, mutta olosuhteetkin ovat hyvin erilaiset, joten ne asuvat vuoristoissa alueilla, joilla ihmisiä ei juurikaan liiku.

Kiehtonut kautta aikojen

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kuten aiemmin totesimme, kansalliseläimellämme on yli 200 eri nimeä. Syy tähän piilee erittäin selkeän selityksen takana. Entisaikaan karhun ei saanut sanoa karhuksi, sillä karhun uskottiin kuulevan sen ja tulevan sanojan päälle tai kiertävän metsästäjien asettamat ansat. Tämä vuoksi oli karhu-sanan sijaan keksittävä muita vaihtoehtoisia nimiä tälle uljaalle eläimelle. Nimillä saattaa olla jumalallista tai pyhää alkuperää, kuten esimerkiksi nimillä Otava, Ohto, Autuas, Erä, Haltia ja Puhas elävä on. Noitien maailmankuvaan viittaavaat taas Maan kavala ja Kärmenjalka, kun taas Mesikämmen-nimi kertoo karhun viehtymyksestä makeaan ja etenkin hunajaan! Muita nimiä ovat muun muassa Otso, Kontio, Nalle ja Karvahousu.

Karhuun törmääminen

Jos mesikämmeneen sattuu törmäämään, on hyvä tietää miten toimia, jotta vahingoilta voidaan välttyä. Karhulla on hyvä kuulo- ja hajuaisti, joten se havaitsee ihmisen jo hyvissä ajoin ja pakenee näin ollen paikalta. Joskus saattaa tosin tuulla väärästä suunnasta ja karhu ei löydä vainua ajoissa. Myös monesti karhu tulee yllätetyksi tappamansa saaliseläimen haaskalta. Parhaiten karhut saa siis pidettyä poissa paikalta rupattelemalla kaverin kanssa tai yksin ollessa vaikkapa laulellen. Jos kuitenkin päädyt kohtaamaan karhun, muista pysyä rauhallisena. Älä huuda, mutta jutustele rauhallisesti. Lähde perääntymään paikalta hitain askelin, mutta älä käännä selkääsi karhulle, jotta näet mitä se tekee. Vihainen karhu murisee, heiluttelee päätään, luimistelee korviaan ja laskeutuu kaikille neljälle tassulle. Takajaloilla seisova karhu taas ei ole hyökkäämässä, vaan yrittää saada parempaa käsitystä tilanteesta. Jos karhu päättää lähestyä sinua ja sinulla on mukanasi marjaämpäri tai vaikkapa erillinen vaatekappale, jätä se karhulle haisteltavaksi – tällä tavoin saat lisäaikaa perääntyä paikalta. Pääsääntöisesti karhukaan ei halua hyökätä, vaan rauhoittaa tilanteen. Jos näet karhunpennun, on hyvä poistua paikalta sillä hetkellä, sillä karhuemo kyllä puolustaa pentujaan, jos se tuntee ne vähääkään uhatuksi. Pahimmassa tapauksessa, jos karhu päättää tulla päällesi, heittäydy maahan sikiöasentoon ja yritä suojata päätäsi.

Karhun tapaamista ei tarvitse turhaa pelätä, sillä tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia, mutta kuten sanottua, on kuitenkin hyvä tietää miten toimia, jos tähän tilanteeseen päätyy!

 

 

 

Saatat myös pitää