Saana

Saanan nousu

Kilpisjärven Saana-tunturi on Suomen 25. korkein ja maamme suhteellisesti korkein tunturi. Se kohoaa 473 metrin korkeudella olevasta Kilpisjärvestä 556 metriä ja saavuttaa huippunsa 1029 m merenpinnan yläpuolella. Jylhän Saanan synty ajoittuu aina 400 miljoonan vuoden taakse, jolloin kaledoninen poimuvuoristo kohosi Fennoskandian peruskallioalueen länsipuolelle. Tuolloin valtavat liuskelaatat työntyivät Atlantin suunnasta jopa satoja kilometrejä kerrostuneiden ja kivettyneiden kalkki- ja savikivien päälle. Samalla vuoriston ravinteikkaat kalkkikerrostumat jäivät lujemman kiviaineksen suojaan eroosiolta. Näin syntynyt Kölivuoristo yltää Suomen puolella Käsivarren Lapin luoteiskärkeen noin 20 kilometrin alueelle, aina Saana-tunturin majesteetilliseen ylityöntölaattaan asti. Saana kohosi lopulliseen korkeuteensa 65 miljoonaa vuotta sitten alpiinisen vuorenpoimutuksen myötä.

Saanan ylityöntölaatan alla lepäävä dolomiittikerrostuma on aikojen saatossa rapautunut, jolloin ravinteikas kalkki on sulamisvesien mukana valunut rikastuttamaan tunturin rinteiden maaperää. Kilpisjärven alueella yhdistyvät poikkeuksellisella tavalla myös atlanttinen ja mantereinen ilmastotyyppi – ilmasto ei ole yhtä ankara kuin muualla Suomen Lapissa. Nämä kaksi tekijää ovat luoneet edellytykset erittäin vaateliaan ja monipuolisen kasvi- ja eläinlajiston syntymiselle Saanan rinteille, niin sen paljakalle kuin metsiinkin.

Saanan Natura 2000 -alue

Suomen tunturilajisto on yleisesti ottaen naapurimaitamme köyhempi. Saana on tästä harvinaislaatuinen poikkeus: se on keskeinen osa aluetta, jolla putkilokasvilajisto on monimuotoisin koko Kölivuorten alueella. Myös eläinkunta on Saanalla harvinaisen monimuotoinen. Miltään muulta tunturialueelta koko Pohjois-Euroopassa ei tunneta yhtä lajirikasta arktisten ja vuoristoperhoslajien keskittymää ellei Ural-vuoriston pohjoisosia lasketa lukuun. Saanan lehdoissa viihtyvät lisäksi monet lintuharvinaisuudet kuten muuttohaukka, sepelrastas, pikkutikka, ampuhaukka, pohjantikka, käki ja sinirinta. Sinirinnalla on Saanan lehdossa kaikkein tihein kanta (50 paria neliökilometrillä) koko maassa. Putkiloskasvien ja eläinten lisäksi Saanalla  esiintyy monimuotoinen pienten sammalten ja jäkälien lajisto. Tunturialueelta on löydetty noin 30 jäkälälajia, joita ei tunneta mistään muualta Suomesta. Heinä-elokuun taitteessa alueen paliskunnan porot palkivat Saanan rinteellä pohjoiseen kohti Jeahhkas-tunturia ja muokkaavat osaltaan tunturiluontoa.

Saanan lounaisrinteelle perustettiin luonnonsuojelualue vuonna 1988, myöhemmin Saanan Natura 2000 -alue, joka muodostuu alarinteen lehtojensuojelualueesta ja pahdan alapuolisesta luonnonsuojelualueesta. Liikkuminen molemmilla suojelualueilla on luvanvaraista. Retkeilijät voivat silti kiertää Saanan merkittyä polkua pitkin ja kiivetä tunturin huipulle kaikkina vuodenaikoina. Saana on yksi maamme harvinaisimpia, ainutlaatuisimpia ja kansainvälisesti arvokkaimpia elinympäristöjä, jolla on myös huomattavaa kansainvälistä ja tieteellistä merkitystä. Tunturi on yksi harvoista pohjoisista alueistamme, jonka tutkimuksella on pitkät perinteet aina 1920-luvulle saakka.

Saanan maisema

Kilpisjärven maisemaa hallitseva Saana on kenties Suomen tunnetuin tunturi ja monien mielikuvissa yksi itseoikeutetuista kansallismaisemistamme. Vaikka Saana ei virallisesti kansallismaisema olekaan, on se valtioneuvoston päätöksellä sisällytetty maamme kansallisesti arvokkaisiin maisemakohteisiin vuonna 1999. Saanan henkeäsalpaavaa maisemaa ja arvokasta kulttuuriperintöä tulee vaalia, jotta tulevatkin sukupolvet voivat kokea tuon saamelaisten pyhän tunturin kauneuden ja ikiaikaisuuden.