Malla

Mallan luonnonpuisto

Suomen vanhin ja tiukimmin suojeltu suojelualue, Mallan rauhoitusalue, on perustettu jo ennen maamme itsenäistymistä vuonna 1916 alkuperäisen tunturiluonnon suojelemiseksi ja tieteellisen tutkimuksen tarpeisiin. Luonnonpuistoksi Iso- ja Pikku-Malla rauhoitettiin vuonna 1938, mutta jo toisen maailmansodan aikana saksalaiset rakensivat alueelle korsuja ja huoltoteitä – nämä sodan arvet ovat edelleen sangen hyvin erotettavissa pohjoisen luonnon hitaan uusiutumisen takia.

Mallan luonnonpuisto on kasvi- ja hyönteislajistoltaan vähintään naapurinsa Saanan veroinen, sillä kalkkivaikutus on voimakas ja laidunnusta on vähemmän kuin naapuritunturilla. Myös pajujen ja nuorten koivujen runsaus selittyy osin porolaidunnuksen vähäisyydellä. Mallan kesän ympäri sulavat lumilaikut ruokkivat jylhän tunturin rinteille muodostuneita tunturipurojen vesiputouksia, joista näyttävin on retkipolun vieressä kuohuva Kitsiputous. Mallan luonnonpuistossa saa liikkua lumettomana aikana ainoastaan merkittyä polkua pitkin, joka kulkee Kilpisjärven pohjoispään pysäköintialueelta sekä Pikku-Mallan huipulle että aina kolmen valtakunnan rajapyykille ja sieltä edelleen Ruotsiin ja Norjaan. Talvisaikaan hiihtäminen puistossa on sallittu.

Mallan luonnonpuistosta löytyi kesällä 2009 Suomelle uusi kämmekkälaji, pikkulehdokki (Platanthera obtusata subsp. oligantha). Lue tiedote!