Kilpisjärvi

Harvinaislaatuista luontoa kansallismaisemassa

Suurtunturien alue on monella tapaa ainutlaatuista Suomea, häivähdys Skandinavian vuoristoa maamme luoteisimmassa kolkassa. Jylhät maisemat ja poikkeuksellisen rikas kasvi- ja eläinlajisto juontavat juurensa alueen geologiaan. Kölivuoriston muodostuessa luoteesta työntyi Kilpisjärven alueelle liuskeisia kvartsiittilaattoja, jotka peittivät alleen ikivanhan peruskallion ja sen päälle muodostuneet kalkkipitoiset kerrostumat. Näitä peruskallion päälle työntyneitä kaledonisia kivilajeja esiintyy Suomen puolella vain aivan Käsivarren perukassa, Suomi-neidon sormenpäissä.

Kvartsiittilaatan alta esiin pistävä ravinteikas, kalkkipitoinen dolomiitti selittää suurelta osin harvinaisten, vaativien tunturikasvien esiintymät Kilpisjärvellä. Alueella tavataan kymmeniä kasvilajeja, joita Suomessa ei esiinny missään muualla.

Kasvillisuuden mosaiikki muodostuu maaperän ravinteisuuden, pienilmaston, pinnanmuotojen, valomäärän ja lumipeitteen pienipiirteisestä vaihtelusta. Lyhyt kasvukausi alkaa vasta touko–kesäkuun taitteessa ja päättyy syyskuun alkupuolella. Pysyvän lumipeitteen maa saa lokakuun lopulla. Ankarassa ilmastossa kasvillisuus uusiutuu hitaasti ja on erityisen herkkää kulumiselle.

Kilpisjärvi ja Tornionjoen–Muonionjoen Natura 2000 -alueen alkulähteet

Kilpisjärvi koostuu kahdesta osasta, alajärvestä ja yläjärvestä, jotka yhdistyvät kapeassa salmessa Salmivaaran kohdalla. Kirkkaan ja niukkaravinteisen järven keskisyvyys on 19,5 metriä ja sen ekologinen tila on luokiteltu erinomaiseksi. Kilpisjärven jäät lähtevät kesäkuun korvilla, joskus myöhemminkin.

Natura 2000 -alueena suojellun Tornionjoen–Muonionjoen vesireitin ylin osa, luonnontilainen, kirkasvetinen ja karu Könkämäeno, saa alkunsa Kilpisjärvestä. Täältä 473 metrin korkeudesta jokireitti laskee lähes luonnontilaisena aina Perämereen saakka, jonne matkaa kertyy noin 500 km. Könkämäenon ja toisen latvahaaran Lätäsenon yhtyessä Kaaresuvannon yläpuolella joki saa nimekseen Muonionjoki ja muuttuu vasta etelämpänä Lappean kohdalla Tornionjoeksi. Suurimmat järvet vesistöalueella ovat Kilpisjärvi, Jerisjärvi ja Äkäsjärvi.

Nuoren kylän asutushistoriaa

Kilpisjärven alue on saamelaisten ikivanhoja poromaita, mutta pysyvä asutus muodostui alueelle vasta 1900-luvulla. Kylän ensimmäinen rakennus, hirsinen Siilastupa, rakennettiin vuonna 1916 matkustavaisten majapaikaksi. Tie Kilpisjärvelle valmistui vasta toisen maailmansodan aikana, jolloin suomalaiset halusivat turvata maayhteyden länteen. Alueella oli saksalaisia joukkoja, jotka rakensivat sinne huoltoteitä ja asemia.

Sotien jälkeen Kilpisjärvelle alkoi tien myötä tulla yhä enemmän matkailijoita ja tutkijoita. Sitä myöten lisääntyi myös rakennustoiminta: rajavartiolaitos, tulli, retkeilykeskus, hotelli, biologinen asema, vihdoin myös kauppa ja koulu. Viime vuosikymmeninä matkailuala on edelleen kasvanut, ja nykyään vakituisia asukkaita on Kilpisjärvellä satakunta. Sijainti rajaseudulla ja tärkeän liikennereitin varrella on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen vahvasti alueen kehitykseen.

Rakentaminen on alueella keskittynyt toisaalta Kilpisjärven kyläkeskustaan, joka sijaitsee Salmivaaran kohdalla pari kilometriä Saanasta etelään, ja toisaalta Kilpisjärven ja Saanan väliselle kapealle rinnekaistaleelle.