Suomen talvi luo upeat puitteet hiihtoon ja lasketteluun. Kausi on pitkä, ja puhdas luonto sekä raikas ilma houkuttelevat ulkoilmaan liikkumaan. Mikäpä olisi sen mukavampi tapa viettää vapaapäivää kuin viiletellä lumi pöllyten pirtsakassa pakkasessa ja illalla pujahtaa saunan lauteille lämmittelemään.

Talvilajien harrastamiseen löytyy paljon mahdollisuuksia kaikkialta maatamme, eikä sinun tarvitse välttämättä lähteä pohjoiseen Suomeen saakka nauttiaksesi talven riemuista. Parhaimmillaan talviseen reippailuhetkeen sinun tulee vain avata ulko-ovi, vetäistä sukset jalkaan ja suksia lähimetsään tai -järvelle.

Hiihtäminen on mukava talviharrastus

Hiihtäminen saa posket punoittamaan, hengityksen kiihtymään ja kunnon näin kohoamaan. Samalla se kuitenkin vetää sinut ylös kotisohvalta ja vie luontoon liikkumaan. Suomesta löytyy upeat puitteet hiihdon harrastamiseen. Lähes kaikki kunnat pitävät yllä pururadoille talvisin tehtäviä hiihtouria, joille on helppo lähteä lenkille. Nämä urat ovat yleensä valaistut myös ilta-aikaan, joten nopeasti laskeutuvat illan pimeys ei haittaa harrastusta. Pururatojen ylä- ja alamäet antavat mukavasti vastusta hiihtoon, ja näin kokenutkin liikkuja saa samalla kunnon treenin.

Jos taas kaipaat hieman tasaisempaa menoa, suuntaa lähimmän järven jäälle. Usein suosituimmille reiteille on tampattu valmiita pohjia luistelutyyliä varten ja uria murtomaahiihtoa varten. Jos valmiita uria ei löydy, ei sekään haittaa, sillä eteneminen tasaisella jäällä on melko vaivatonta. Lumen kimmellys auringonpaisteessa, suksien sihinä monojen alla ja kasvoilla tuntuvat virkistävä tuuli saavat energiatasot varmasti nousemaan.

Hiihtokeskuksia löytyy ympäri Suomea

Laskettelu kuuluu suomalaisten suosituimpiin talviharrastuksiin. Mäkiä löytyy moneen eri tasoon, ja näin sekä vasta-alkajat että mäkien konkarit voivat kaikki löytää itselleen sopivat vaihtoehdot. Hiihtokeskuksissa päivä hurahtaa kuin siivillä mäkiä alas viilettäen ja välillä mäkikahvilan tai -ravintolan tarjonnasta nauttien. Useat keskukset järjestävät mäkipäivän jälkeen etenkin nuoremman laskettelukansan suosimia after ski -juhlia.

Jos et ole vielä vihkiytynyt laskettelun saloihin, on todennäköistä, ettet omista lasketteluvarusteita. Tämä ei ole mikään ongelma, sillä keskuksista saat vuokrattua asianmukaiset varusteet. Keskuksien alueella puikkelehtii myös kymmenien tai satojen kilometrien verran hiihtolatuja, eli niissä voi näppärästi yhdistää kummankin talvilajin.

Eteläisemmän Suomen alueelta löytyy kymmeniä keskuksia, joihin suunnata talvipäivän viettoon. Heti pääkaupunkiseudun tuntumasta, vain puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, löytyy Sipoossa sijaitseva Talma Ski. Keskus on erityisesti lumilautailijoiden suosiossa, ja siellä on harjoitellut moni suomalainen huippuosaaja. Suksilla laskijoille rinteet ovat melko lyhyitä, mutta 55 metrin korkeusero takaa kuitenkin kivat vauhdit. Tampereen suunnalla hyvä kohde on esimerkiksi Sappeenvuoren hiihtokeskus Ski Sappee. Sieltä löytyy sekä lapsille sopivia rinteitä että kovempaa vauhtia tarjoavia punaisia rinteitä. Kaikkein jyrkimpiä mustia rinteitä Sappeenvuorella ei kuitenkaan ole. Keskuksessa parkkirinteistä puhutaan eteläisen Suomen parhaimpina, ja niiden hyppyreissä järjestetäänkin myös kansainvälisiä kisoja.

Talvilajien riemua Lapin hangilla

Kaikkein suosituimmat hiihtokeskukset löytyvät pohjoisemmasta Suomesta, jossa vaarat ja tunturit luovat hienot mahdollisuudet laskettelulle. Näissä maisemissa myös sielu lepää, ja reissuun kannattaakin varata vähän ylimääräistä aikaa ihan vain tunnelmasta nautiskeluun. Ylläs on monen suomalaislaskettelijan ykkösvalinta. Hiihtokeskus on jaettu neljään alueeseen, joista löytyy yhteensä 63 rinnettä. Noin 30 niistä ovat yli 500 metrin mittaisia. Rinteitä löytyy joka tasoon sopiviksi, ja Ylläkseltä löytyy hyvät mahdollisuudet myös off-piste-laskuun.

Toinen pohjoisen ikisuosikeista on Levin hiihtokeskus, josta löytyy 43 rinnettä sekä 230 kilometrin verran latuja maastohiihtoon. Levin pisin mäki on jopa 2 500 metrin mittainen. Neljään osaan jaetut rinteet ovat vaikeustasoiltaan vaihtelevia, ja jokaiselle löytyy sopiva vaihtoehto. Tunturin huipulla sijaitseville Lammaskurun rinteille paistaa upea kevätaurinko, joka lataa täyteen energiaa. Lapista löytyy lukuisia muitakin keskuksia, jotka ovat tutustumisen arvoisia. Lapin karu kauneus lumoaa, joten voi hyvinkin olla, että palaat seuraavalla lomalla takaisin – voit siis kokeilla niistä useampia. Kokeile reissullasi myös maastohiihtoa aavoilla tuntureilla!

Suomi mielletään yleensä kaksikieliseksi maaksi, mutta ei sovi unohtaa kolmatta kieltämme, nimittäin saamea. Saame ei tosin oikeastaan ole vain yksi kieli, vaan monta saamelaiskieltä, joita puhutaan koko Lapin alueella. Suomen Lapissa puhutaan kolmea eri saamelaiskieltä, joista selvästi suurin puhujamäärältään on pohjoissaame. Mutta mistä saamen kieli on saanut alkunsa, ja mikä on kielen nykytilanne?

Saamelaiskielet ovat juuriltaan uralilaista kielikuntaa, tarkemmin sen suomalais-ugrilaista haaraa. Ne ovat siis suomen kielen kaukaisia sukulaisia. Tällä hetkellä saamelaiskieliä voidaan sanoa olevan yhdeksän, ja kuudella niistä on oma kirjakieli. Yhteinen kantakieli näillä kaikilla on kantasaame, ja jotkin kielimuodot ovat verrattain ymmärrettäviä keskenään, kun taas joidenkin välillä on hyvinkin jyrkkä kieliraja.

Eläviä saamelaiskieliä ovat tällä hetkellä eteläsaame, uumajansaame, piitimensaame, luulajansaame, pohjoissaame, koltansaame, inarinsaame, kiltinänsaame ja turjansaame. Inarinsaame on näistä ainoa, jota puhutaan ainoastaan Suomessa. Pohjoissaame on murteineen taas ylivoimaisesti puhutuin, sitä puhuu noin 20 000 ihmistä. Joillakin näistä kielistä on vain kymmeniä tai satoja puhujia, ja pienimmällä, turjansaamella, vain 2 puhujaa. Valitettavasti keminsaame ja akkalansaame, jotka ovat  joskus olleet puhuttuja saamelaiskieliä, ovat nykyään tyystin sammuneita.

Hieman saamelaiskielten historiaa

Kielitieteilijät uskovat että ennen kuin saamelaiset omaksuivat uralilaiskielen, he puhuivat jotain paleoeurooppalaista kieltä. On esitetty että kantasaame eriytyi omaksi kielekseen eteläisessä Suomessa ja levittäytyi sitten pohjoiseen Fennoskandiaan jolloinkin esiroomalaisen rautakauden aikana, mikä tarkoittaa 500 eaa olevaa aikakautta. Varsinaisella rautakaudella eli noin 500-luvulla ajanlaskun alun jälkeen saamenkieli levittäytyi koko keskiseen Skandinaviaan.

Ensimmäiset saamenkieliset kirjat julkaistiin jo vuonna 1619, mutta julkaiseminen kehittyi lopulta valtavan hitaasti. Suomen puolella ensimmäiset saamen kielellä kirjoitetut kirjat ilmestyivät vuonna 1825, mutta koska suomenkielinen kirjallisuus sai valtavan jalansijan ja kehittyi huimaa vauhtia juuri 1800-luvulla, ei saamenkielinen kirjakulttuuri yksinkertaisesti saanut tarpeeksi tukea. Vasta kun erilaiset uudet liikkeet ja aatteet, muun muassa fennomania, alkoivat voimistua, saattoi saamenkielinen kirjakulttuuri myös alkaa kehittyä. Suurena sysäyksenä eteenpäin voidaan pitää Suomalais-ugrilaisen Seuran perustamista, ja 1890-luvulla alkanutta kotiseutututkimusta. Tämä hyvin alkanut vaihe jatkui onneksi myös 1900-luvun alussa.

Saamelaiskielet nykyään

Tällä hetkellä Suomessa puhuu saamea äidinkielenään hieman alle 2000 henkilöä. Saamen kieltä, sen asemaa ja sen käyttöä, on turvattu vuodesta 1992 asti erityisellä kielilailla, josta on tehty uudistettu versio vuonna 2003. Saamelaisilla on lain mukaan oikeus esimerkiksi asioidessaan viranomaisten kanssa käyttää omaa äidinkieltään, saamea. Kunnilla valitettavasti on ongelmia saada tarpeeksi rahoitusta, jotta saadaan tulkki- ja käännöspalveluita aikaiseksi. Tavoitteita ei siis vielä ole saavutettu, mutta niitä kohti mennään koko ajan.

Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnissa lapsilla on oikeus opiskella saamea peruskoulusta lukioon asti joko äidinkielenä tai valinnaisena aineena. Myös ylioppilastutkinnossa voi kirjoittaa saamen äidinkielenä. Pohjoissaamen lisäksi opiskella voi koltan- ja inarinsaamea, vaikka pohjoissaame onkin valtakielenä. Ymmärrettävästi kaikki äidinkielenään saamea puhuvat ovat vähintäänkin kaksikielisiä, eli saamen lisäksi onnistuu jokaisen maan valtakieli, ja lisäksi tietysti mahdolliset valinnaiset kielet. Suomessa Oulun, Helsingin ja Lapin yliopistot tarjoavat saamen kielen opetusta. Mikä on tilanne Norjassa ja Ruotsissa? Norjassa säädettiin jo vuonna 1990 laki, joka määräsi kuusi kuntaa Pohjois-Norjassa virallisesti kaksikielisiksi, joten saamelaiskielten asema on siltä osin turvattu. Ruotsissa taas vuonna 2000 tunnustettiin saamelaiskielet virallisiksi vähemmistökieliksi, mutta vähemmistökielilain toteuttaminen ei ole sujunut kuitenkaan täysin ongelmitta. Vielä on siis paljon tehtävää myös naapurimaissamme.

Joka tapauksessa saamelaiskielet ovat todellakin tulleet jäädäkseen. Meillä on Suomessa 10 000 saamelaista, joten saamelaisuus on erittäin tärkeä osa kulttuuriamme. Jos mietit joskus, onko tietosi saamelaisuudesta ja saamelaiskielistä ajan tasalla, voit alkaa syventää tietämystäsi. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa saamelaiskielten osaaminen on aivan tavallista ja laajalle levinnyttä. Sitä odotellessa, giitu já buorre idit.

Sanotaan, että Suomi on tuhansien järvien maa. Sanonta on varsin osuva. Totta se on, että jokainen suomalainen on tietoinen, että maassamme on järviä keskimäärin enemmän, kuin monessa muussa maassa. Ne eivät välttämättä ole suurimpien joukossa maapallon mittakaavassa. Syvimmätkään niistä eivät vedä vertoja maailman syvimmille. Oikeastaan suomalaiset järvet eivät pääse kilpailemaan muiden maapallon järvien kanssa, kun puhtaudesta. Tämä näkyy myös tilastoissa, joista käy ilmi, että suomalaiset järvet ovat puhtaudeltaan kärkisijoituksilla vuodesta toiseen. Mutta mitä järvi on suomalaiselle?Kautta aikojen Suomessa on pyritty rakentamaan talo tai mökki järven rannalle. Silloin syynä oli elämän helpottuminen, koska juomavesi, pesuvesi ja kaikki toiminnot, johon vettä tarvittiin, oli helppo kantaa järvestä. Saunan jälkeen on helppo ja nautinnollista pulahtaa järveen, joten saunakin on koitettu aina sijoittaa mahdollisimman lähelle järveä. Nykyään lainsäädäntö on huomattavasti tiukempi koskien rakennusoikeuksia järven rannalle, mutta siitäkin huolimatta hinku päästä asumaan rannalle on ihmisten keskuudessa kova.

Maiseman monimuotoisuus

Siitä suomalainen järvimaisema oikeastaan muodostuukin – taloista ja mökeistä. Tai niin on ollut ennen. Nykyään rakennuslupia on yhä harvemmin jaossa rantatonteille eli vaikka omistatkin rantatontin, niin rakennuksille on todella tiukat määräykset siitä, miten lähellä vettä saa olla ja miten paljon rakennus saa erottua maisemasta kun liikutaan veden päällä esimerkiksi veneellä. Eli rannan maisemista on jatkossa yhä vaikeampi löytää merkkejä asutuksesta. Tämä ilmiö ei kuitenkaan ole havaittavissa koko maassa, sillä Etelä-Suomessa, suuren asutuksen sekä suhteellisen pienestä vesistömäärästä johtuen, järvitontit ovat vähissä ja niille on todella kova kysyntä. Jokainen haluaa saada tontin ja asua järven rannalla. Tässä nähdään, miten maailman muuttuessa arvot järveä kohtaan, suomalaisessa yhteiskunnassa, säilyvät.

Järvi on muutenkin hyvää aluetta harjoittaa kuljetusta ja teollisuutta. Vedestä saa rakennettua melko esteettömän reitin kuljetuksille. Teollisuudelle tarpeellinen koneiden jäähdytysverkosto on myös helppo rakentaa järven varaan. Suomi on vain niin pieni maa väkiluvultaan, että isot tehtaat ovat todella harvassa ja kuljetuskin onnistuu nykyisessä mittakaavassa paremmin raskaalla kalustolla. Joten se on ollut etuna ajatellen järvimaiseman säilymistä luonnollisena. Lisäksi Suomen järvimäärä on niin iso, että vaikka yhden järven rannalla olisikin teollisuutta, se ei näkyisi mitenkään toisen järven maisemassa.

Perinteet j arvot

Joten Suomen mittakaava ja asukasluku on vaikuttanut siihen, että Suomessa on edelleen järvimaisema, joka on saanut säilyä luonnollisena sekä muuttumattomana. Tämä on asia, josta moni on ylpeä ja haluaa kokea sen tulevaisuudessakin. Mökillä käydessään osataan viedä roskat mukanaan eikä niitä jätetä luontoon. Pellot, jotka näkyvät paikoittain järvien rannalla ovat myös suuren tarkkailun alla. Tällä koitetaan ehkäistä lannoitteiden päätyminen vesistöön, jolloin siitä voisi olla haittaa kasvillisuudelle sekä eläimille.

Suomi on koittanut markkinoida itseään järvimaisemilla, jotta paikalle saataisiin turisteja. Se on monelle, isoissa maissa asuville harvinaista, nähdä puhdas järvi ilman tehtaiden savupilviä. Varsinkin, kun järvessä elävät linnut saavat mennä vapaasti poikasten kanssa eivätkä oikeastaan pelkää ihmistä sen kummemmin. Elämyksenä tämä voi olla vapauttavaa. Suomalaiseen järvimaisemaan kuuluu muutenkin hiljaisuus, luonnonläheisyys ja puhtaus. Puhdas ilma on seikka, jota ei niinkään ajatella, vaikka se onkin harvinaista nykymaailmassa. Auringonlasku, jota voi seurata kalastusreissulla veneestä herättää myös monessa tunteita ja tämä on tietenkin päästävä ikuistamaan kameralla. Täytyy siis muistaa, että meille itsestään selvä asia ei ole saatavilla joka paikassa. Ja sen takia siitä on osattava pitää huolta, jotta tulevat sukupolvet pääsevät myös nauttimaan siitä. Se on asia, joka on jokaisen vastuulla.

Saamelainen poronhoito, kuten me sen tunnemme, alkoi jonnekin 1500-luvulla ja on sopeutunut nykyaikaisiin aikoihin koko historian ajan. Saamelainen poronhoito ei ole kävely puistossa.

Napapiirillä sijaitsee eräs mystinen, taianomainen paikka, jossa pajan kilke ei vaimene koskaan. Päivisin paikka naamioituu valkean lumipeitteen alle tai kuusiemetsien vihreyteen. Illan tullen tuhannet valot syttyvät ja valaisevat paikan lämpimään hohtoon. Tämä on Joulupukin koti.

Suomen luonto on ainutlaatuista sekä monipuolista. Suomessa on neljä vuodenaikaa, jotka kukin rikastuttavat Suomen luontoa omalla tavallaan. Kesäisin ja syksyisin Metsistä saa poimia  sieniä ja marjoja, kuten mustikkaa, puolukkaa, lakkaa, kantarelleja ja herkkutatteja.

Suomessa, ja etenkin Lapissa, saamme nauttia taianomaisista yöttömistä öistä kesäkuukausina, kun taas talvikuukausina aurinko laskee horisontin taakse pysyäkseen siellä. Kääntöpiirien ja napapiirien välisellä alueella ero kesän ja talven valaistuksessa ja lämpösäteilyssä on huomattava. Näillä alueilla, kuten Keski-Euroopassa ja Suomessa, on neljä vuodenaikaa. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, kalottialueella, on pitkä auringoton kaamosaika ja yhtä pitkä yöttömän yön jakso kesällä. Sama pätee toki eteläisen napapiirin eteläpuolella, mutta vuodenajat siellä ovat päinvastaiset: pohjoisen talvella siellä on kesä.

Kuusamon ja koko Suomen suosituin sekä kuuluisin vaellusreitti on 80 km pituinen Karhunkierros, joka kiertää Oulangan kansallispuistossa ja Rukan ympäristössä. Reitin voi aloittaa Sallan kunnan puolelta Karhunkierroksen luontokeskuksesta tai sitten Kuusamon pohjoisosasta Ristikalliolta. Reitti päättyy Rukatunturin hiihtokeskukseen. Sallan puolelta aloitettaessa matkaa tulee noin 80 km ja Ristikalliolta aloitettaessa 70 km. Koko reitin vaeltaminen kestää noin 3-7 päivää vaeltajan kunnosta riippuen – ja toki siitä millä vauhdilla haluaa edetä.

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen oikeutta nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä johtumatta alueen omistussuhteista. Luonnon käyttämiseen jokamiehenoikeuksien sallimissa rajoissa ei siis tarvita maanomistajan eikä maan haltijan lupaa, eikä näistä oikeuksista tarvitse myöskään maksaa. Suomessa nämä jokamiehenoikeudet koskettavat myöskin ulkomaalaisia. Ne perustuvat maamme tapaan, joka on ollut voimassa jo aikapäivistä lähtien.

Suomi on järvien lukumäärän näkökulmasta EU:n rikkain maa: tällä rikkaudella me suomalaiset myös väritämme maamme nimeä kutsulla sitä tuhansien järvien maaksi.  Suomessa on 187 888 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria.Suomen suurimpia järviä ovat Saimaa ja Päijänne, mutta jo kolmossijalta löytyy Lapissa sijaitseva Inarijärvi, joka on myös Lapin suurin järvi.