Ympäristöministeri Ville Niinistö on pyytänyt aloitteita Suomeen perustettavista uusista kansallispuistoista. Niinpä olemme tänään jättäneet Ympäristöministeriöön aloitteen jo pitkään ajatuksissamme olleesta Käsivarren alueelle perustettavasta Suurtuntureiden kansallispuistosta.
Yleistä
Yliperä, suurtuntureiden alue Käsivarren perukassa, kuuluu Kölivuoristoon ja sieltä tavataan maamme ainoat yli 1000 metriin kohoavat tunturit. Jylhät maisemat ja rikas luonto ovat ainutlaatuisia Suomessa ja houkuttelevat alueelle kymmeniätuhansia matkailijoita vuosittain.
Suomen tunturilajisto on yleisesti ottaen naapurimaitamme köyhempi, mutta Yliperä on tästä harvinaislaatuinen poikkeus. Alueen geologia poikkeaa selvästi muusta Suomesta: peruskallion päälle on siellä työntynyt nuorempia kivilajeja, kuten kalkkipitoista dolomiittia. Kalkkipitoinen kallioperä mahdollistaa muuhun tunturiluontoomme nähden poikkeuksellisen rehevän kasvillisuuden ja monien sellaisten kalkkia vaativien lajien esiintymisen, joita ei tavata missään muualla Suomessa. Kilpisjärven Saana- ja Malla-tunturit ovat keskeinen osa aluetta, jolla putkilokasvilajisto on monimuotoisin koko Kölivuorten alueella. Myös eläinkunta on harvinaisen monimuotoinen (Järvinen & Lahti, 2004).
Kansallispuistoverkoston tarkoituksena on säilyttää edustavia suomalaisen luonnon erityispiirteitä. Kilpisjärven alue ja muutamat muut kohteet Yliperällä edustavat kalkkivaikutteista lajirikasta tunturiluontoa, luontotyyppiä joka verkostosta vielä puuttuu. Yliperän alueelta löytyvät myös maamme ainoat suurtunturit, mikä tekee alueesta maisemallisesti ainutlaatuisen Suomessa.
Miksi Yliperälle tarvitaan kansallispuisto?
Yliperän luontoarvot ovat muuhun maahan verrattuna suuret, koska alueella esiintyy monia luontotyyppejä, joita ei tavata muualla Suomessa tai joiden parhaat esiintymät sijaitsevat alueella (Mikkonen 2012). Erittäin uhanalaisista luontotyypeistä alueella tavataan lumenviipymiä ja vaarantuneista luontotyypeistä mm. lapinvuokkokankaita ja tuulikankaita (Kilpisjärven luonnontilan selvitys 2011, s. 60; Norokorpi ym. 2008). Lisäksi läheinen Jäämeri vaikuttaa alueen ilmastoon ja sitä kautta lajistoon tuoden mukanaan lajeja, joita ei tavata muualla Suomessa (Järvinen & Lahti 2004). Alue on yhtenäinen ja luonnontilainen, mikä on elintärkeää lajistolle nyt ja tulevaisuudessa. Yliperän luonto on osittain yhä sangen puutteellisesti tunnettua ja sieltä löytyy edelleen Suomelle uusia, jopa aiemmin tieteelle tuntemattomia lajeja (esim. Hyvärinen & Sulkava 2009).
Käsivarren alueelle perustettava kansallispuisto täydentäisi olemassaolevaa kansallispuistoverkostoa varsinkin kalkkivaikutteisen tunturiluonnon osalta. Nykyiset kansallispuistomme sijaitsevat pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä, eikä mukana ole maamme alpiinisia alueita. Ilmastonmuutos kasvattaa erityisesti pohjoisten suojelualueiden merkitystä, koska lajien elinalueiden muuttuessa etelässä epäsuotuisiksi on laadukkaiden, hyvin kytkeytyneiden, yhtenäisten ja laajojen suojelualueiden saatavuus elintärkeää monimuotoisuuden säilyttämiselle (esim. Hodgson 2009).
Kilpisjärven alueelle kohdistuu kasvavia matkailupaineita. Matkailun myötä moottorikelkkailu ja rakentaminen ovat lisääntyneet osittain hallitsemattomasti. Myös reittien ulkopuolella tapahtuva kelkkailu on yleistä ja aiheuttaa häiriötä niin alueen asukkaille kuin luonnollekin (mm. Malinen 2010, Ohenoja & Leppänen 2010). Metsähallituksen julkaisemassa Puistojen tila Suomessa -raportissa todetaan porotalouden ja matkailun aiheuttaman maastoliikenteen uhkaavan tunturialueiden erämaisuutta (2007, s. 80). Alueen luonto on erittäin haavoittuvaa ja vaurioiden korjaantuminen kestää kauan. Kansallispuisto voisi edistää kestävää luontomatkailua ja tuoda alueelle uusia matkailijoita moottorikelkkailijoiden tilalle. Alueen käyttöä voitaisiin ohjata nykyistä tehokkaammin ja varmistaa sen ainutlaatuisen luonnon ja maiseman säilyminen.
Matkailu on tärkeä elinkeino ja työllistäjä Enontekiön kunnan alueella. Kansallispuiston perustamisesta hyötyy ainakin välillisesti koko Enontekiön matkailu. Metsähallituksen julkaisema Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset -tutkimus (2009) osoittaa, että kansallispuistojen palveluihin suunnatut investoinnit voivat tulla takaisin jopa 20-kertaisina tuottoina sekä lisääntyneinä työpaikkoina.
Toimivaan kansallispuistoon vaadittavat rakenteet ovat jo suureksi osaksi olemassa: Käsivarren erämaassa on autiotupia ja merkittyjä reittejä. Kilpisjärven luontotalo palvelee alueen luonnosta ja retkeilymahdollisuuksista kiinnostuneita matkailijoita.
Kansallispuiston rajaus
Ehdotamme, että kansallispuisto sisältäisi ainakin alueet, jotka kattavat Saana-tunturin ja sen rinteen lehtojensuojelualueet, Jehkats-tunturit sekä Käsivarren erämaa-alueen suurtunturit. Alueen yhtenäisyys tulee säilyttää eikä perustaa pirstaleista kansallispuistoa. Kansallispuisto liittyisi luontevasti Ruotsin Norrbottenin laajaan kansallispuistoalueeseen ja läheisiin Norjan puolen kansallispuistoihin (Reisa, Øvre Dividal).
Yliperän alue täyttää erinomaisesti lainsäädännön (Luonnonsuojelulaki § 11) muodolliset vaatimukset kansallispuistolle: alueella on vähintään 1000 ha valtion omistamaa maata ja sillä on merkitystä yleisenä luonnonnähtävyytenä sekä luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta.
Helsingissä, 18.7.2012
Antti Miettinen, puheenjohtaja
Hilkka Pellikka, hallituksen jäsen
Saanan luonnon ystävät – Luomus ry
Lähteet
Heinonen, Mervi (toim.) 2007. Puistojen tila Suomessa. Suomen suojelualueet ja niiden hoito vuosina 2000–2005. Metsähallituksen julkaisuja 160.
Hodgson, J.; Thomas, C.; Wintle, B.; Moilanen, A. 2009: Climate change, connectivity and conservation decision making: back to basics. Journal of Applied Ecology 46: 5, pp 964–969.
Hyvärinen, E. & Sulkava, P. (toim.) 2009. Hyönteiskartoitukset Annjaloanjilla ja Toskaljärven ympäristössä Käsivarren erämaa-alueella 2007 ja 2008. Metsähallituksen julkaisuja A 185.
Järvinen, A & Lahti S. (toim.) 2004: Suurtuntureiden luonto. Kilpisjärven biologisen
aseman 40-vuotisjuhlakirja. Palmenia-kustannus.
Kilpisjärvi 2020 -hanke Luonnontilan selvitys 2011. Finnish consulting group.
Malinen, Maria 2010: Miten muuttuu Kilpisjärvi? Ympäristö-lehti 1/2010.
Metsähallitus 2009: Kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset. Metsähallituksen raportti 14.12.2009.
Mikkonen, Ninni 2012. Pro Gradu: Suojelualueiden arvottaminen Natura 2000 -luontotyyppien perusteella valtion mailla (tarkastuksessa). Tilaustyö Metsähallituksen luontopalveluiden tulosyksikölle.
Norokorpi, Y., Eeronheimo, H., Eurola, S., Heikkinen R., Johansson, P., Kumpula, J., Mäkelä, K., Neuvonen, S., Sihvo, J., Tynys, S., Virtanen, R. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvionti – Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. 467-542s.
Ohjenoja, A. & Leppänen, T. 2010. Käsivarren erämaan ja Kilpisjärven alueen kävijätutkimus 2009-2010. 106 s. Metsähallituksen julkaisuja B 140.
